Mieheni ei ole kovin ahkera ruoanlaittaja, mutta hänen tekemä graavilohi on kyllä maailman parasta. Halusin ehdottomasti jakaa ohjeen teidän kanssa, koska tiedän monen painivan ajatuksen kanssa edullinen itsetehty graavilohi, vai kaupan kallis? Itsetehty tietysti, suosittelen!
Olen kuvannut mieheni graavilohen teko prosessin (nuo karvaiset maskuliiniset kädet eivät siis ole minun).
Meillä ei valitettavasti ole tällä hetkellä käytössä fileerausveistä, joka on siis aivan ehdoton tässä puuhassa. Onneksi mieheni työkaverit (eräjormia kun ovat), osasivat suositella hyvää edullista fileerausveistä. Veitsi on aivan must have, ennen kuin alamme tekemään tästä herkusta siivuja.
Niin kuin näkyy veitsi ei todellakaan uppoa kalaan kuin voihin. Nykyttämällä siis irrotimme kirjolohifileestä ylimääräiset rasvat pois.
Kyllä tuore puhdas kirjolohifilee on sitten kaunis! Puhtaalle pinnalle onkin hyvä alkaa sirottelemaan mausteita.
Ehkä juuri mausteissa ja suolan määrässä piilee tuo maailman parhaan graavikalan salaisuus.
Suolan määrä hirvitti aluksi, mutta ihan turhaan. Kala ei kuulemma ime itseensä määrää enempää suolaa, siksi sitä onkin hyvä laittaa ronskisti.
Mitä enemmän suolaa, sitä vähemmän aikaa valmistumisessa kestää.
Voi ihanuus tuota tuoreen tillin tuoksua! En tiedä miksi, mutta yhdistä tuoreen tillin tuoksun aina kesään ja uusin perunoihin.
Perinteitä kunnioittaen käärimme kirjolohifileen voipaperiin ja tämän jälkeen sanomalehtiin. Mieheni nauroi kippurassa, kun en antanut laittaa jesarilla pakettia kasaan. Halusin ehdottomasti juuttinarua. Näin saimme paketista perinteisen ja kodikkaan näköisen.
Ehkä pian saatte kuulla, miksi teemme tätä juhlaherkkua ja missä sitä tarjoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti